Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ilmestyskirja

 

Toinen peukalopaikka osui Johanneksen ilmestyksen alkupuolelle lukujen 4 – 6 kohdalle. Luku 4: avautuu näköala Taivaalliseen jumalanpalvelukseen.

 

Taivaallinen jumalanpalvelus

Tämän jälkeen minä näin: taivaassa oli ovi avoinna. Ääni, jonka olin aiemmin kuullut puhuvan minulle kuin pasuuna, sanoi: "Nouse tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva."

Siinä samassa olin Hengessä. Katso, taivaassa oli valtaistuin ja valtaistuimella istuja.

Istuja oli näöltään kuin hohtava jaspis ja karneoli, ja valtaistuimen ympärillä oli sateenkaari, joka hohti kuin smaragdi.

Valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta yllään valkeat vaatteet ja päässään kultakruunut.

Valtaistuimesta lähti salamoita, ääniä ja ukkosenjylinää, ja sen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat Jumalan seitsemän henkeä.

Valtaistuimen edessä oli ikään kuin lasinen meri, kristallin kaltainen. Valtaistuimen edessä(7) ja sen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa täynnä silmiä.

Ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, toinen olento nuoren härän näköinen, kolmannella olennolla oli kuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.

Niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat päältä ja sisältä täynnä silmiä. Taukoamatta, yötä päivää, ne sanoivat:

        "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli, joka on ja joka on tuleva."

Aina kun olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka istuu valtaistuimella ja joka elää aina ja iankaikkisesti,

ne kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät valtaistuimella istuvan eteen ja palvovat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti. He heittävät kruununsa valtaistuimen eteen ja sanovat:

"Sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaiken. Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

 

 

Luku 4 päättyy ylistykseen ja selkeään ilmoitukseen siitä, kuka on kaiken luonut, meidätkin!

 

 

 

Luvussa 5 on Karitsa ja kirjakäärö. Jakeissa 9 ja 10 on lukujen ehkä tärkein sanoma.

 

Kirjakäärö ja Karitsa

Minä näin valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, joka oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä ja suljettu seitsemällä sinetillä.

Ja minä näin väkevän enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi voinut avata kirjan ja katsoa siihen.

Minä itkin kovasti sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.

Silloin yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke! Leijona Juudan heimosta, Daavidin juurivesa, on voittanut. Hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä."

Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon keskellä ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa. Se oli ikään kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää - ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan.

Karitsa tuli ja otti kirjakäärön valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

Kun hän oli ottanut kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät Karitsan eteen. Heillä oli kullakin harppu ja kultainen malja täynnä suitsukkeita, pyhien rukouksia.

 

He lauloivat uutta laulua:

        "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset (Bys.: olet verelläsi ostanut meidät Jumalalle) kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista.

       Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä."

 

Minä näin enkeleitä ja kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympäriltä. Heidän lukumääränsä oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat voimakkaalla äänellä:

        "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen."

Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa, maan päällä, maan alla ja merellä, kaikkien niissä olevien minä kuulin sanovan:

        "Hänelle joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle ylistys, kunnia, kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" (Bys. lisäksi. ”Aamen.”)

Ja ne neljä olentoa sanoivat: -"Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja palvoivat häntä.

 

 

Luku 6 paljastaa lukijalle kuusi ensimmäistä sinettiä. Mitähän ne mahtaa olla?

 

Kuusi ensimmäistä sinettiä

 

Minä näin, kun Karitsa avasi ensimmäisen niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan kuin ukkosen äänellä: "Tule (Sak. 6:1, Sak 6:11, Ilm. 19:11)!"

Ja siinä samassa minä näin valkoisen hevosen. Sen selässä istuvalla oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: "Tule!"

Silloin lähti liikkeelle toinen hevonen, tulipunainen. Sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa rauha pois maasta, jotta ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin iso miekka.

Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Samassa minä näin mustan hevosen. Sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.

Minä kuulin, aivan kuin ääni olisi sanonut niiden neljän olennon keskeltä: "Koiniks-mitta vehnää yhdellä denaarilla ja kolme koiniksia ohraa yhdellä denaarilla (Koiniks-mitta vastasi päiväannosta viljaa, denaari vastasi päiväpalkkaa.). Öljyä ja viiniä älä turmele!"

Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!"

Samassa minä näin kellanvihreän hevosen. Sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja sitä seurasi Tuonela. Niiden valtaan annettiin neljäsosa maata, niille annettiin valta tappaa miekalla, nälällä, rutolla ja maan petojen avulla.

Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

He huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauaksi aikaa sinä, pyhä ja tosi Valtias, jätät tuomitsematta ja kostamatta meidän veremme niille, jotka asuvat maan päällä?"

Jokaiselle heistä annettiin pitkä, valkea vaate ja heille sanottiin, että pysyisivät vielä vähän aikaa levollisina, kunnes täyttyisi heidän palvelustoveriensa ja veljiensä lukumäärä, niiden jotka joutuisivat tapettaviksi niin kuin hekin.

Sitten minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Tuli suuri maanjäristys, aurinko muuttui mustaksi kuin karvainen säkki, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi.

Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin raakileet varisevat viikunapuusta voimakkaan tuulen sitä ravistellessa.

Taivas väistyi syrjään kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikoiltaan.

Maan kuninkaat, ylimykset ja sotapäälliköt, rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten uumeniin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa (Bys.: ”hänen vihansa”.) suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?"

 

 

Mitä voimmekaan odottaa näiden näkymien perusteella?

Eksytystä, sotia, nälänhätää ja kuolemaa monella tavalla on tulossa.

Marttyyrit odottavat vielä vapautuksen ja koston päivää.

Maanjäristyksiä tulee enemmän kuin olemme tottuneet.

Taivaiden voimat järkkyvät ja paljon muitakin mullistuksia on tulossa.

 

Sivun alkuun

©2019 PEUKALOPAIKKA - suntuubi.com